Oosintie 6
69700 Veteli

040 5473955
jari.makela(at)veteli.fi



                   

Kuulumiset


18.12 2011
Vaikeaa on edelleen lumen kanssa. Kolme päivää pääsimme täällä hiihtämään mutta taas ulkona näyttää mustan mullan maalta. Onneksi viikonloppuna oli kisoja ja Joonan kanssa kävimme lauantaina Kinnulassa, jossa Joona oli hyvin 8.s. jääden kärkeen 1.16 kovalle Saarijärven Vertaselle. Minä hiihdin yleisessä sarjassa, kun 45 sarjaan ei ollut aluksi ilmoittautuneita. Oma kisa meni yllättävänkin hyvin ja olin viides jääden voittajalle 1.48 ja 35 sarjan olisin voittanut. Suksi oli loistava ja kun kokeilin toisten suksia niin ero yhden suksen liulla ja nousuun oli todella suuri, myös keskiviikkona wettiparin hakennut yksi ikämies myös oli tyytyväinen hiihdettyään uudella suksella kisan. Tänään sitten olimme Lehtimäellä jossa oli vielä vetisempi keli, myös Onni kisaili. Onni oli viides ja suoriutui hyvin päästyään kokonaista kaksi kertaa suksille ennen kisoja. Joona hiihti todella hyvän kisan ollen toinen hävittyään viimevuoden  hopeasompa voittajalle 28 sekkaa, toivottavasti ei ollut talven paras hiihto ja vielä tulisi hyviä onnistumisia. Tänään hiihdin 35 sarjassa ja loppu oli raskasta menoa kun vanhan liha ei ollut palautunut edellisestä päivästä todella raskaalle kelille. Oma suksi pelasi kuitenkin hyvin vaikka jälkikäteen olisin eri pulverilla hiihtänyt ja luisto olisi ollut vielä parempi. 35 sarjan voittajalle jäin 1.35 ja kun hiihdimme viimeiseksi niin keli lössähti kyllä huonoimmaksi meille. Myös minun uusista 990 suksista kakkos wettipari sai ensimmäisen leiman ja saikin melkoista kyytiä sillä suksella mentiin pääsarjan ylivoimaiseen voittoon. Toisen käden tietona sain kilpailijoilta kuin yleisöltä tietoa että suksi oli ollut erittäin liukas ja tässä parissa oli sama pulveri kuin Joonan suksessa. Hyvä viikon vaihde jossa sain kokemusta uusista 990 suksista kuin pulvereista lisäkokemusta ja uusi oma vesikelin kuvio pelaa loistavasti joka oli myös pääsarjan viidennellä uudessa 990 suksessa kuten myös sama pulveri kuin voittajan suksessa. Kokemuksesta myös voideasioissa on hyötyä kun tulee uusia voiteita ja alkutalvena yleensä on hiukan epävarmakin kun puoli vuotta on ollut kuvioista pois, mutta toisaalta kova testaaminen näkyy vaikeissa keleissä kuten nyt syksyn olen uudella hiomakoneella ajettua vesikelin kuviota testannut ja säädellyt. Paulilla on vielä harjoituskausi meneillään ja kisailee myöhemmin kun valmiudet ovat paremmat, joten vielä ei ollut kisoissa. Toivotaan että tulisi kelejä. Edelliseen artikkeliin vielä lisäten tiedän että suomessa dopingkontrolli toimii paremmin kuin hyvin ja yleensä suomalaiset ovat liiankin kirjaimellisesti kaikisssa Eu-pykälissäkin mallivaltio. Toivottavsti vain muissakin maissa toimittaisiin yhtä tarkasti.
  3.12 -2011
Rukalla tuli sitten käytyä ja hyvät oli kisat. Mekin kerkesimme käydä hiihtämässä ja kyllähän Rukan jälkeen keskipohjanmaan mäet tuntuvat helpoita. Kisoja seurasimme tiivisti ja yleisöäkin oli runsaasti. Kuuntelin toisella korvalla ihmisten juttuja ladun varressa ollessani. Hiukan ehkä ihmeteltiin Norskien  ja muiden menoa sekä Suomalaisten vaisuutta. Ehkäpä oloksen jäätikköiset baanat ovat vienneet lihasherkkyyden. Toisaalta Sarah Lewisin kommentit siitä että dopingvilpit saadaan kiinni ja on hyvä että saadaan  esimerkkejä että kontrolli pelaa. Sitä kyllä ihmettelen itsekkin että kontrolli pelaa Venäläisten ja Venäjän vanhojen alusmaiden kohdalla ja esimerkkejä löytyy näistä. Kärynneitä ei tule muista euroopan maista eikä skandinaaveista, paitsi Suomesta. Ehkäpä me sitten olemme geeneiltäme huonompia, tosin näistä vanhoista venäjän mahdin maista tulee raskaisiin töihin suomeenkin miehiä joten yhtälö ei toimi. Totta kuitenkin on että tuleva sukupolvi on niin huonokuntoista täällä Suomessakin että oikeisiin töihin ei monestakaan ehkä ole, ainakaan jaksamaan kahdeksaa tuntia. Toivottavsati olen pahasti väärässä. Toivoisin kuitenkin suomen lehdistöltä hieman ryhtiliikettä ettei puukotettaisi omia kuten koko 2000- luku on mennyt, ja myös hiihtoliitolta kovempaa puhetta kansainvälisissä kokouksissa. Lehtimiehetkin kuitenkin näkevät monenmoista linkkiensä kautta. Hiihto on meidän kansallislaji ja tarvitsemme menestystä ja näkyvyyttä emmekä negatiivista julkisuutta. Hienoa että meitä oli noinkin paljon kannustajia Rukalla. Kaikkea hyvää Suomalaisille hiihtäjille. Tänään Pauli meni Vuokattiin ampumahiihtoleirille ja me Joonan kanssa menemme peräässä sunnuntaista tiistaihin.
18.11-2011
Ei vaan taho tulla,,, nimittäin tuota valkoista kauhtunaa eli lunta. Ikäviä otsikoita taasen viime viikolla tuli hiihdon pariin joten toivotaan positiivisuutta kehiin. Tällä hetkellä on järkevintä olla turhia selittelemättä ja kiinnitettävä jutut mukavampiin asioihin. Parempi antaa hyeenalauman kammeta vaikkapa valelääkäreitä. Eniten itseäni ärsytti taas Elofsonin jeesustelu kuten 2001. Tuskimpa saanee kovin monelta suomalaiselta hiihdon ystävältä sympatioita. Oloksen leiri jäi minulta ja Paulilta väliin siellä olleen huonon lumitilanteen takia ja kävimme muutaman päivän hyvän setin pitämässä Vuokatissa. Poisjäänti olikin järkevää siellä olleen tungoksen ja vähäisen lumen takia. Tällä hetkellä Pauli ja Joona ovatkin piirileirillä Vuokatissa, ja torstai aamuna lähdemme kohti Rukaa. On turha puhua ettei suomessa löydy treenaajia. Vuokatin reissulla esim. Jarkki ja Teme vetivät yhtenä päivänä 3h+3h+ treeniä, mutta vähintäänkin yhtä kova suoritus oli ulkomaalaistaustaisten poikien 13 ja 14v. veljesten samainen treeni päivä. Ap juoksu 15km, aamupalan jälkeen 2.20 luist. hiihtoa. Ip 2h pertsaa + illalla10 km juoksua. Repikää siitä. Vesikelin kuvioita olen päässyt hyvin kokeilemaan ja löytänytkin selvästi paremmin kierroksia ottavan kuvion. Vielä kun tulee oikeaa pakkaslunta jotta saan tehtyä testejä, luulen voivan käyttää uusissa luistelu 990 Karhuissa hiukan normaalia isompaa kuviota jolla saadaan alamäkeen enempi kierroksia ja kun suksi on todella herkkä nousuun, niin nousuherkkyyskin säilyy. Hyvää palautetta olen saanut uudesta Karhusta niiltä joiden olen antanut sitä kokeila. Reisjärvellä olen parikertaa käynyt ja tänään korkkasin Lehtimäen ladun joten ainakin näillä paikkakunnilla pääsee hyvin hiihtämään. Suksia olen laittanut sitä mukaan mitä olen niitä tehtaalta saanut ja kokoajan laitan kunhan niitä tulee tosin loppuviikosta tulee katkos, kun olemme Rukalla. Mukava taas lähteä katsomaan kisoja.
25.10 2011
Terve vain pitkästä aikaa kaikille. Syksy rientää kohden talvea ja toivottavasti tulisi sitä valkoista pehmeää, vaikkapa sellaisia lypsyjakkaran kokoisia paakkeja. Viimeiset hölkät kävimme Paulin kanssa kolme viikkoa sitten juoksemassa Haapajärvellä Kauniston maratonilla, jossa juoksimme lyhyen 7 km:n matkan. Kisa meni ihan hyvin vaikka kummallakin pikitie tuottaa aina vaikeuksia. Nivalan Aholan kanssa oli kova kamppailu minulla voitosta ja Pauli näyttäisi olevan umpisuolileikkauksen sekä sairastelujen jälkeen palautunut ja on treenikunnossa. Viime viikolla olimme koko perheellä Vuokatissa 5 päivää ja teimme hyvää treeniä. Yksi päivä meni  sauvarinne- ja vaellusharjoituksella, muut päivät hiihdettiin parilla ammunnalla höystettynä. Suksitestiä tein vesikelin luistelusuksilla, 990 vastaan viimevuoden hyvä vesikelin pari. Ensin ajoin oikeoppisesti pohjat sileäksi jonka jälkeen siihen vesikelin kuvio ja samat voiteet. Testin lisäksi vanhalla ei viitsinyt hiihtää yhtään ylimääräistä vaan kyllä uusi jäi jalkaan sen jälkeen. Uusi 990 kulkee todella hyvin nousuun ja on herkkä yhdensuksen liussa olipa vauhti hiljainen tai kova. Ne jotka kokeilivat suksea olivat myös samaa mieltä että uusi on todella paljon parempi kuin vanha malli ja näyttäisi kyllä olevan nyt edelläkävijä luistelusuksen kehityksessä. Hiomakuvioita sain hiukan testattua myös märällä kelillä. Talven mittaan tulenkin testailemaan enempi kun nyt mahdollisuuksia on enempi. Wintersteigerin maahantuoja opetti minut hyvin huoltamaan konetta ja pystyn vaivattomasti vaihtamaan kiviä, timantteja itse. Muutenkin olen maahantuojaan tyytyväinen kun pari viikkoa koneen minulla oltua, sähkömoottori hiukan oikkuili niin sain takuuseen täyden huollon, kun moottori käämitettiin ja laakeroitiin uusiksi. Eli nyt sitten käytännössä koneen pitäisi kyllä mennä todella pitkään kun on niin paljon uusittu osia. Uudet kuvat koneesta muuten löytyvät nyt sivuiltani. Viiden päivän kovempi treenisetti väsytti kyllä vanhan kroppaa ja joutuu todeta että tarvii enempi palautusta kuin nuorempana, toista se on nuo nuoremmat. Suksia alkaa kohta tulemaan joten pystyn niitä toimittamaan marraskuussa. Toisen viikon olen Paulin kanssa Oloksella ampumahiihtoleirillä ja joudun valitettavasti olemaan silloin suksen toimituksesta pois. Suksitestejä teen myös siellä ja täytyy reissun jälkeen taas tehdä pitkää päivää jotta saan ennakkotilaukset toimitettua kunhan nyt tavaraa saan tehtaalta. Tilauksia on tullut kiitettävästi ja uskon että varsinkin luistelusuksen hyvyys yllättää kaikki positiivisesti. Karhun puvut tulevat marraskuun toisella viikolla Kiteelle ja pitäisi olla minulla kun tulen Olokselta.
29.9 2011
Toissa viikolla kävin Karhun tehtaalla jossa meillä oli perinteinen koulutustilaisuus. Reissu oli oikein hyvä ja tulipahan pari uutta tuttavuuttakin kuten kovakuntoinen SM-viesti mitalisti viime vuosilta. Uusi suksi on nyt todella hyvä viikko sitten olleella testileirillä Vuokatista tuli hyvää palautetta. Viime vuoden nuorten MM-kisakävijä esim. on vaihtanut valtamerkiltä Karhulle ja nimenomaan uuden 990 luistelusuksen ansiosta. Muutenkin kaikki ohikulkijatkin putkessa, jotka olivat suksea kokeilleet, niin olivat olleet tyytyväisiä. Viimein sain uuden hiomakoneen ja olen nyt opetellut sitä ja testaillut eri kuvioita. Samat kuviot olen nyt löytänyt kuten vanhalla koneella ja uusia täytyy kokeilla kunhan pääsen lumille. Kone vaikuttaa hyvältä ja pitääkin olla kun kaikki kuluvat osat on vaihdettu ja on malliltaan sekä teknologialtaan uudempi kuin vanha. Masina on nyt uudempi kuin mitä lähikaupunkien Wintersteigerit, joten eiköhän tämä tästä, kun into kokeilla ja testata on kova. Kuntoillut olen sen mitä on kerennyt ja viime pyhänä kymmenen päivän tehojakso jossa oli  viisi tehoharjoitusta huipentui Kalajokihölkkään. Kymmenen kilsan maastolenkin juoksin 35.20 ollen koko kisan kolmas. Kevään Sm-maastoissa hyvin juosseelle Kärjälle (10.s) joka on tuon hellapoliisin lähisukulainen jäin 2.09. Toiseksi tulleelle Kalajokiselle hiihtäjä Nikulalle hävisin 20 sekkaa, joka hyydytti kyllä minutkin kovalla alkuvauhdilla ja tipuin kolmen kilsan jälkeen peesistä. Lopussa Kokkolan triatlonisti Huhtala ajoi pitkän nousun jälkeen kiinni jonka sitten loppukirissä jätin. Tiesin kyllä juoksukunnon paremmaksi kuin vuosiin kun olen parissa kovassa treenissä pysynyt tuon viimevuoden nelikymppisten suomenmestarin peesissä. Suksia toin jonkin verran Kiteeltä ja nyt kun sain koneen, niin voin laittaa suksia kisakuntoon. Pauli on pikkuhiljaa päässyt eroon flunssasta mutta koville se otti ja teki loven treenisuunnitelmiin, mutta toivotaan nyt että saa olla terve. Joonalla on nyt hyvä treenimotivaatio. Koittakaahan hikoilla lenkillä.

7.9 2011
Syyskuussa mennään ja talvi lähestyy pikku hiljaa. Kaikenlaista on tapahtunut ja Paulilla on ollut treenin suhteen heikkoa aikaa, kun riparilla rupesi umpisuoli vaivaamaan, joka lopulta leikattiin Seinäjoella. Onneksi hän pääsi lopuksi vielä leirille ja myös ripeille. Leiri oli ollut loistava ja paljon hyviä kavereita ampumahiihdosta ja hiihdosta, joten kiva oli ollut se aika mitä oli kerennyt siellä olla. Nyt sitten kun maha olisi kestänyt ruveta treenaamaan niin hänelle on tullut ilmeisesti sama kuume ja flunssa oireilu kuin minulla oli aikaisemmin. Kuuleman mukaan monella muullakin on ollut sitkeää flunssaa. Ampumajuoksun SM-kisoissa Jalasjärvellä kävimmekin Joonan kanssa kahdestaan tosin ensimmäisenä päivänä toimme Teron kisoista riparille Kuortaneelle. Kisojen saldo oli sijat 9 s. ja 8s. Osallistujia Joonan sarjassa oli ilahduttavasti yli 40. Lauantaina varsinkin juoksu kulki hyvin ja sunnuntain viesteihin emme päässeet koska Pauli pääsi ripeille. Hiihto- ja ampumahiihtoriparin päätös oli hieno ja kisoista tuttuja perheitä oli paljon. Pietarsaaressa kävimme elokuunhölkässä juoksemassa ja esittelin siellä myös suksia. Pojat juoksi ihan kivasti ja minäkin olin kisan toinen. Yleisen sarjan voittaja jäi minulle pari sekkaa ja 40 v. sarjan voittajalle entiselle pöytätenniksen huippu kaverille jäin 11 sekkaa lopussa. Seutiskisoissa viime viikolla kokeilin juosta 800m, jossa minulla meni 2.13. Hiukan ehkä juoksin varman päälle peläten sippaamista mutta toisaalta kisasta jäi hyvä mieli kun nousin toiseksi lopussa. Ensi kesänä ehkä kokeilen veteraanien SM-kisoissa keskimatkoja kun tänä vuonna voittajan aika oli ollut kasilla 2.16 45 v.sarjassa. Täytyy kuitenkin yrittää hiukan nipistää vielä tuosta ajasta jos vain voi terveenä treenata.
 
29.7 2011
Hellettä on pitänyt. En tiedä onko helteestä johtunut mutta minulla on ollut pientä kuumeilua viikon välein heinäkuun ajan, muuten kesä on mennyt hyvin. Heinäkuun alussa olimme Vuokatissa kun pojat olivat ampumahiihtokarnevaleissa. Leirillä oli myös Lapua cupin osakilpailu joka meni pojila ihan hyvin.  Ekana oli kouluammunta josta lähdettiin varsinaiseen kisaan takaa-ajona. Joonalla kouluamunta hieman epäonnistui ja takaa-ajettavaa tuli. Pauli taas onnistui yli odotusten ja pisteet olivat 184 20:stä laukauksesta ja keulilta lähtö kisaan. Talven molemmat suomenmestaruudet ottanut Oulun Jaakkola ajoi kuitenkin kiinni ja pesi Paulin neljällä sekunnilla. Joona ja Pauli ampuivat kuitenkin varsinaisessa kisassa yhdet nollat joten saivat 100 panosta palkinnoksi Lapualaisia. Sitten teimme vielä reissun Jällivaaraan ja sieltä Leville, jolla reissulla saimme nousta myös mäkiä. Ruotsin puolelta muuten Överkalixista löytyi hyvä rullarata johon pysähdyimme ja testasimme viiden kilsan radan ja jonka totesime loistavaksi hyvine nousuineen sekä järkevästi tehtyine laskuineen. Levillä tuli noustua rullila tunturin päälle johon asfaltti loppui. Muutamat hölkät olemme juosseet ja Leviltä tullessa samana päivänä pojat juoksivat Vetelin kansallisissa enkat. Pauli 800m 2.18 ja Joona 1000m 3.17. Onni juoksi aikaisemmin kesällä 9 vuotiaissa tonnin 3.46 Itellä on hölkät jäänyt kuumeilun takia vähiin mutta Perhon yöjuoksussa meni kohtuu hyvin kun pysyin  heidän parhaiden hiihtäjiensä vauhdissa puolimatkaan ja keskivauhdiksi tuli n. 3.31 Viime pyhänä Ryringissä Pauli juoksi 4,5 km 3.45 vauhdilla ja minä lontustelin 12,7 km n. 3.46 vauhdilla mutta, taas viikon kuntoilun jälken pientä kuumetta pukkaa.  Pauli on Kuortaneella hiihtoriparilla ja viikon päästä sitten mennään Jalasjärvelle ampumajuoksun SM-kisoihin. Uudet 990 Karhut kävin Vuokatin reissulla putkessa testaamassa ja täytyy sanoa että yllätyin positiivisesti. Karhun huipputiimi oli edellisellä viikolla testaillut suksia ja palaute on kaikkinensa ollut hyvää. Hihtämäni sukset olivat tehdaspohjustuksen jäljiltä ja kilometrejä jo saaneet ja kuitenkin luistivat loistavasti. Vertailua sain hiukan Ukrainan ampumahiihtäjien hiihdellessä yhtäaikaa.

7.7 2011
Heippa kaikki sivuillani kävijät. Istun nyt koneen äärellä ja taustalla soi Youtubesta Arttu Wiskarin Tuntematon potilas ja mielessä pyörii viime päivien tapahtumat. Vuonna 2001 olin Lahden MM-kisoissa hyvien hiihtoystävien kanssa ja sunnuntai aamuna sen aikaiset tapahtumat valkenivat meille ja olimme todella murheissamme, kuitenkaan emme olleet vihaisia tapahtuman pyörteissä oleville ihmisille. 5.7. 2011 klo 14.10 tulemme ampumahiihto- karnevaaleilta ja nuokun Kajaanissa autossa kun vaimo on käymässä kaupoissa. Tekstiviesti tulee. Käsken Paulin lukea. Kuulen nuoren urheilumiehen alun äänessä suuren hädän. "Mika Myllylä on kuollut!" Hetki jysähti sieluuni kuin moukarilla olisi lyöty. Soitin viestin lähettäjälle ja varmistin viestin aitouden. Tunteet vellovat sisälläni, jatkan hyville hiihtoystävilleni viestin. 80- luvun lopulla ajoimme Mika, Kuide ja minä Saariselältä Vuokattiin nuorten maajoukkue leirille, ja asuimme samassa kämpässä palloiluhallissa. Minä en todellakaan ollut missään joukkueessa vaan omalla leirillä. Mikan motto oli illalla: "Pohkeet pitää olla kipeät päivän päätteeksi jotta tietää olleen lenkillä." Hiihtämään mennessä Mikan vauhti oli niin kovaa ettemme lähdön jälkeen nähneet enään häntä. Pois tullessamme Kajaanin jälkeen Volvostani menee jakohihna poikki ja istumme kylmässä autossa pari tuntia kun korjausmies tulee ja korjaa auton. Onneksi oli lauantai kun jouduimme aikaistamaan lähtöämme kun lumet sulivat, ei ollut silloin tykkilunta. Nyt ajamme sen kohdan ohi ja kerron perheelleni tapahtuman,,, kyynel tulee silmäkulmaan. En voi sanoa että Mika olisi ollut sydänystävä mutta kisoissa törmäsimme usein ja aina Mikalla oli puhumista. 1994 Halsuan maakuntaviesti. Kisan jälkeen Mika tulee urheilutalon ovella vastaan ja kiirehtii maailmancupiin kun kerron hänelle: "En ole koskaan nähnyt noin kovaa menoa suksella." Mika siihen: "Älä oletko varma!" Johon: "Aivan mahtavaa menoa, teknisesti roppa toimi hienosti." Mika: "Hieno kuulla!" Mika oli taitelijasielu ja tarvi kannustajia. Mika hiihti ankkurina 1.40 kovempaa kuin Tage Ray ja maajoukkue hiihtosuunnistaja Kalle Junnikala ei meinannut keretä alta pois kun Mika otti kilsan kohdalla reilun 20 sekkaa kiinni. Seuraavana päivänä tulee palkintopallisija Kaukalovassa. Saman kovan menon näimme 2001 Sievin maakuntaviestissä. Vuonna 2009 juttelin Mikan kanssa maakuntaviestissä Ylivieskassa ja hän näytti vahvalta sekä elämän haluiselta. Viime talvena Mikan kanssa juteltiin usein kisoissa varsinkin kun nuorin poika hiihti meidän Onnin kanssa samassa sarjassa. Ylivieskassa katsoimme kymppisarjan poikien menoa ja kehui vuolaasti hyvän ystäväni pojan tekniikkaa. Keväällä Ykspihlajan kisoissa kun verryttelimme Onnin kanssa Mika hiihtii pitkään kanssamme ja juttelimme hiihdosta. Onni sanoi
 lopuksi minulle: "Sehän oli Mika Myllylä." Kisan
jälkeen Mika meni Wiljamin luo ja kehui hiihtoa. Wiljami totesi: "Hyvin meni, en kaatunut kertakaan." Wiljami voitti kilpailun. Saimme nauttia menestyksestäsi yhdessä. Naganon kisoissa heräsin klo 4.00 katsomaan voittoasi  ja kuudelta mentiin töihin, eikä väsyttänyt, kun voitto tuli. Iltalehtien asenne on ollut onneksi nyt ihan hyvä mutta eipähän ruotsalaisten kommetit yllätä ja kuuluvat romukoppaan. Me järkevät hiihtoihmiset tiedämme missä silloin mentiin ja ymmärrämme asiat. Mika hiihti vielä viime talvena hienosti Vuokattihiihdon kun tiedämme mistä tilanteesta vielä hän lähti. Minun silmissä hän oli poikeksellisen lahjakas urheilija ja teki tinkimätöntä työtä. Ainoan kerran kun pääsin voittamaan Mikan. Se oli Kalajoen hiekkahiihdot ja sprinttihiihto. Muulloin jäin minuuttitolkulla. Kysymyksiä meille kaikille varmaan jäi. Miksi? Nuku rauhassa Mika, jäät sydämiimme ainiaaksi, sinulla olisi ollut paljon vielä annettavaa!!
Toivomme perheineni sydämestämme jaksamista läheisille.

5.6 2011
Viikko sitten kävin kuuntelemassa Krista Lähteenmäen valmentajaa Matti Haavistoa Pihtiputaalla hiihtolukiossa. Mennessä jätin Paulin kiilakaupunkiin viikonlopuksi kilpakaverilleen treenaamaan. Hyvän esitelmän Matti piti Kristan valmentautumisesta ja jotain yhtäläisyyttä näin Heikkisen valmentautumiseen. Hopeasompaikäisenä Kristan määrät eivät ole olleet kovin suuria harjoituksellisesti mutta kaikenlaista hyötyliikuntaa on ollut paljon mm. maatalon töitä. Krista on myös hyvin nopea. Harjoitteluun käytetyt tuntimäärät eivät myöskään  hopeasompiän jälkeen ole olleet hirveän suuria joten uskon vakaasti että Kristan lahjakkuudella saamme nauttia menestyksestä varmasti jatkossakin, kun varaa ruuvia kiristää on paljon. Haavistoa pidän hyvänä maalaisjärjen omaavana valmentajana joka ei itsestään pidä suurta numeroa. Perustekeminen on arvossaan mutta hiukan ehkä tehojen vähyys yllätti.
Rytmitystä harjoittelussa myös pidettiin tärkeänä ja elokuussa on palauttava jakso. Omana analyysinä yleisesti vuosia seuranneena hiihtourheilua pidän tärkeänä hopeasompaikäisenä  kehittää niitä osa-alueita joilla hiihdetään kovaa ja hopeasompaiän jälkeen määräharjoittelun lisäämisellä noustaan sitten mahdollisesti huippu tasolle. Yleensä pidetään tärkeänä liikkua määrällisesti paljon mikä onkin tärkeää, mutta kuitenkin ehkä liikaä jää sitten juuri tämä tehokas liikunta toteuttamatta. Ainakin meidän suomen menestyjät useimmiten ovat juuri liikkuneet suhtellisen paljon tehokkaasti hopeasompa iässä. Helatorstaina olimme kuuntelemassa Alavieskassa Erkki Antilaa jossa myös tehtiin ammuntatreeni. Hyvää asiatietoa ja erikoisesti lämmitti mieltä Erkin kehut Paulin asennoista ja varsinkin makuuasentoon hänellä ei ollut juurikaan parantamista, pystyä hieman korjailtiin. Joonalle saimme hyviä vinkkejä. Kyllähän tämän tason menestyjän kehumiset lisäävät nuorten intoa ja eiköhän meilläkin pitoharjoitusten tekoon tule lisää intoa. Torstaina sitten vien Paulin Vuokattiin piirileirille ja jään siksi aikaa sinne itsekkin hikoilemaan sääskien syötiksi. Seuraavalla viikolla torstaina vien Joonan Sakun kanssa sprinttileirille Jämille. Viikko sitten möin hiomakoneen ja uudempi kone pitäisi tulla tämän kuun lopulla. Vanha kone meni eteläsuomeen ja pääsi hyvään kotiin. Koneeseen kerkesin juuri keväällä uusia kiven ja uusi timanttikin oli mukana joten uskon että koneella tehdään vielä paljon hyvää jälkeä ja voi olla että se päätyy yhteen hiihtoputken läheisyyteen. Heinäkuussa sitten täytyy opetella uuden konen metkut, jotta pystyn palvelemaan asiakkaitani ensi talvenakin mahdollisimman hyvin ja asiantuntevasti.

27.5 2011
Jämin reissu tuli sitten tehtyä edellisenä viikonloppuna ja paljon tuli hyvää asiaa Matin ja Tonin seminaarissa. Suurinosa toki tuttua asiaa, mutta mielenkiintoista oli kuulla heidän näkemyksiään valmentautumisesta. Päällimmäisenä jäi mieleen Matin asenne huippu-urheiluun, ja kellon ympäri tarkkaan harkittu ajankäyttö palautumisineen. Ammattimaisuus on muutakin kuin kaksi kertaa päivässä lenkillä käyntiä ja kaikessa tässä kokonaisuudessa Matti on todella huippu-urheilija, eikä mielestäni mailmanmestaruus ole sattumaa. Toni on hyvä analysoitsija, sekä omaa laajan kuvan koko huippu-urheilusta. Hän myös tuntee valmennettavansa ja on valmis panemaan itsensä peliin heidän vuokseen. Vanha totuushan on ettei mestaruuksia ja mitalleja voiteta vahingossa. Harjoittelu on kesällä yllättävän yksinkertaista, ilman kikkailuja, mutta toisaalta maajoukkueleireillä varmasti tulee taas monellaista erikoisharjoittelua. Myös olosuhteita hyvälle harjoittelulle Matti hakee tarpeen tullen kuten ennen Osloa tarkkaan harkittu viimeistelyleiri oli. Maajoukkueleirien välissä mielestäni tälläinen perusharjoittelu onkin järkevää ja myös tuottavaa. Tasatyöntöä on yllättävän paljon ja suorituskykyä ei päästetä kesälläkään tippumaan, ja koko ajan on tietty kontrolli kropan tilasta. Tehoharjoitukset tehdään intervalleina kuten VK treenit, jotta vauhti pysyy riittävän hyvänä koko harjoituksen ajan. Rytmitystä 5+2 on käytetty tähän asti ja harjoittelussa ei olla menty ylikunto tilaan kun palautuminen on huolehdittu. Tässä hyvä vinkki niille jotka pitävät tärkeimpänä saada treenivihkoon merkintöjä joka päivälle. Kaiken kaikkiaan Matti on loistava tyyppi ja hyvä esikuva kaikille meille hiihtoihmisille ja toivon hänelle ja Tonille hyvää treenikautta jotta saamme nauttia loistavista hetkistä television ääressä. Huomenna sitten menen Pihtiputaale kuuntelemaan Krista Lähteenmäen valmentajaa joten mielenkiintoista asiaa taas luvassa.
19.5 2011
Viime viikonloppuna kävimme SM-maastot Nivalassa ja maasto oli kohtuulisen kova ja pehmeä rata sopi mainiosti hiihtäjille ja suunnistajille. Yllättävän vähän siellä kuitenkin oli hiihtäjiä. Onni juoksi nuorimmaisessa sarjassa eikä Onnille ihan paras päivä sattunut mutta oli tulosliuskan n. puolessa välissä. Joona oli  jalkakipujen takia sivussa. Pauli juoksi aivan hyvin jääden kärjestä 54 sekkaa. Kisan kolmikko oli muuten hiihtopitoinen kun Haarala voitti. Gummerus toinen ja Koirikivi kolmas. Minä sitten sohelsin omassa sarjassa ja juoksimme 35, 40 ja 45 sarjalaiset samassa lähdössä. Alku oli jotenkin vetelää kun aamusta olin kisapaikalla ja oma juoksu oli vasta 16.40 Kisan loppu tuli sitten oikein hyvin, josta jäikin hyvä maku. Nelkyt sarjan Kokkolalainen monipuolisuus urheilija Viitasaari oli hyvänä linkkinä edessä kun olin viimeiselle kierrokselle reilusti jäljessä mutta onneksi kone lämpeni ja tein hyvän nousun viimeisellä kahdella kilsalla saaden vanhan kilpakumppaninkin kiinni. Kärjestä jäin 1.27 ja sijoitus oli vain yhden huonompi kuin vaparin SM-kisa viime talvena joten tyytyväinen olin näin vähäisellä juoksulla. Yllättävän vähän oli kp:n piirin juoksijoita mukana mutta vanhan tiejyrän Lamun juoksu piristi mieltä, kun lamppilaiset olivat saaneet hänet mukaan pitkän kisatauon jälkeen, ja sijoituskin oli hyvä kuudes. Sunnuntaina sitten teimme Joonan ja Paulin kansa ekan rullalenkin ja olihan meillä hyvää seuraa kun Irina ja Joni olivat kanssamme. Sunnuntain kisoissa Eeva-liisan sukulaispojan Tapanin hieno juoksu neljällä kilsalla oli keskipohjalaisittain hyvää antia, samoin kuin Anna-Kaisan neljäs sija ja tietenkin kaikki muutkin viivalle saapuneet. Pauli pääsi tekemään Tapanista jutun Keski-Pohjanmaa lehteen viime viikolla kun oli suorittamassa tet jaksoa lehden urheilutoimituksessa. Viikon harjoittelujakso oli ollut mieluinen ja yllättäen hän pääsi tekemään muutaman jutunkin toimittajan avustuksella. Eräs irvileuka kyllä epäili Nivalalaisten maksaneen Paulille kun jutut olivat SM-kisa aiheisia. Samainen irvileuka onkin huomenna kyytilläni kun menemme erään toisenkin tarinoissani esiintyneen kaverin kanssa Jämille valmennus seminaariin kuuntelemaan Matti Heikkistä ja Toni Roposta. Täytyy tässä sanoa että kyllä  Matti, Toni ja maajoukkueen huoltoporukka olisivat ansainneet hornetit paluulennolle Oslosta, kuten leijonat. Onnea kuitenkin Leijonille kyllä mekin poikien kanssa jännitimme mailmanmestaruutta kotisohffalla ja aina suomalaisten menestys innostaa meitä urheiluihmisiä.
8.5 2011
Eilen tuli sitten jo käytyä tuossa napurissa Kaustisella pm-maastoissa jossa kaiki muut paitsi hellapoliisi otimme osaa lappurinnassa kisaan. Tänään taas olemme viettäneet sitä äitienpäivää, joka onkin tärkeässä asemassa huoltajana tässä perheessä. Onni juoksi loistavasti ottaen hopeaa. Meillä vanhemmilla näkyi juoksemattomuus, hiihdimmehän vielä kilpaa kaksi viikkoa sitten. Joona kerkesi käydä kahdesti juoksu lenkillä, Pauli viisi kertaa ja minä kuusi kertaa joista 2 teho lenkkiä, kerran vk:ta ja kerran 6x1km mh. Joona jäi kärkeen reilu minuutin, jossa Eetu oli täysin ylivoimainen ja Pauli 37 sekkaa hopeasompa kakkoselle Laurille jolta samoin kuin kisan kakkoselta Anssilta odotan SM-maastoissa myös kärkipään sijoituksia kuten Eetultakin. Itsellä jalat rullasi alkumatkasta ihan hyvin ja juoksin lähes neljäänkilometriin takavuosien moninkertaisen valtakuntamme maastomestarin kanssa, mutta sitten maitokolmion mies meni menojaan ja oli ykkönen 35 sarjassa. Jalat olivatkin sitten jäykät loppumatkasta eikä ne vielä tänäänkään höyhenen kevyet olleet. Ensi viikonloppuna sitten juoksemme vielä Nivalan SM-maastoissa kun ovat nyt tässä lähellä, jonka jälkeen sitten pikku hiljaa alkaa harjoituskausi.
Taivalkoskella muuten lainasin Jonille yhdet vesikelin Karhuni jotka olivat omasta vesikelin pakasta rankattu sijalle 4. Niillä suksilla Joni sitten hiihti Inarissa viikko sitten kultapullo kisoissa lauantaina sijalle kolme, kärkeen 30 sekkaa ja sunnuntaina seitsemäs, minuutti kärkeen. Näin sukset saivat kisaleiman kun ovat talven 2011 mallia eikä vesikelejä sattunut monelle kisapäivälle.
30.4 2011
Hyvää vappua kaikille sivuillani kävijöille. Pääsiäinen meni kisaillessa Taivalkoskella ja mennyt hiihtokausi sai päätöksensä. Kisat menivät porukaltame hyvin vaikka pikku flunssaa oli päällä. Joona kärsi ehkä eniten kun oli yhden päivän koulustakin pois edellisellä viikolla. Itse hiihdin molemmat kisat uudella ensi vuoden mallilla joka löi kaikki vanhat parini, sukset sain viikkoa aikaisemmin. Rinnalle tulevaa kalliimpaa 990 mallia en ole vielä saanut, mutta kokemukset siitä ovat olleet todella lupaavia, ketkä ovat sillä päässeet hiihtämään. Uudessa 990 mallissa on siteen kohdalla korotus joka on päkiältä 6mm korkeampi kuin kannasta, sekä rungossa on uusia teknisiä ratkaisuja. Omiin suksiin laitoin jo talvella korotukset ja herkkyys sekä suksen hiihdettävyys paranivat paljon. Myös Paulille laitoin yksiin korotuksen ja sen jälkeen joutui laittamaan kaikkiin muihinkin pareihin. Uudesta parista sain todella hyvän tuntuman Taivalkoskella ja Kinnusen veljekset ovat minulle hyvä mittapuu miten suksi toimii. Ekana päivänä hävisin molemmille, mutten paljoa ja toisena voitin toisen. Mielenkiintoista oli myös katsoa tuloksia kun Paulin sarjan hopeasompamestari hävisi 4km:n kisassa minulle 3 kymmenystä mutta kahden kilsan prologissa minä hävisin 3 sekkaa joten hyvä mittari Paulilla on meikäläinen, mitä vauhtia sarjan kärki menee juuri nyt. Pääsiäisreissu oli oikein hyvä  ja seurakin oli hyvää kun tuosta naapurikunnasta oli perhe samassa kämpässä. Suksia olen jo käynyt esittelemässä kaksissa kauden päättäjäisissä ja kiinnostuneita näyttää olevan entistä enemmän, ja suksihan näyttää menevän koko ajan eteenpäin. Nyt sitten olemme aloiteleet hieman juoksemaan ja selväähän se on että jalat ovat kipeytyneet, mutta taitaa se olla sama vaiva muillakin hiihtäjillä. Pauli muuten  juoksi heti kylmiltään tiistaina koulussa coopperin 3250m, joten ihan hyvä tulos kun ei ole juoksua vielä alla, mutta kyllä hänkin kipeä oli juoksun jälkeen ja valitteli koko viikon kipeitä jalkoja.
14.4 2011
Viime viikonloppuna oli sitten tämän alueen viimeiset kisat. Lauantaina olimme Lamminaholla. Onni oli 12s. ja Joona sekä Pauli kahdeksansia. Sukset sain kaikille toimimaan hyvin ja Joona varsinkin hiihti mielestäni erittäin hyvin. Itse olin kolmas Tagelle tuli päihin 2min. Hieman meni kiireeksi oman kaluston valinta kun keli lössähti minun kisan aikana ja olisi pitänyt valita mätö vesikelin suksi, mutta tälläkertaa valitsin väärin. Sunnuntaina olimme Saarijärvellä ja Onni aloitti loistavasti ollen 4s. talven parhaalla hiihdolla. Joona taisteli hyvin ja oli 11s. Pauli hiihti talven parhaan sileän hiihdon ollen 4s. jääden 8 km:lla vuotta vanhemmalle hopeasompa 16 sarjan pronssipojalle 1.26. Voitelua muutin hiukan tälle päivälle itselle ja Paulille kelin lauhtuessa, varsinkin yhtenä muutoksena oli kun gleanerin jälkeen jätin vahat pois. Pojat suoriutuivat hyvin raskaista keleistä koko viikonlopun. Omat paukut ovat jo kovan talven jäljiltä kulutettu ja hiihtoni oli melkeimpä ympäri pääsemistä. Harmi sen kannalta että nyt suksi toimi loistavasti, mutta pitkät työpäivät ja kova talvi on väsyttänyt kropan. Parhain terä on kulutettu varsinkin kun ajanpuutteen vuoksi olen virettä pitänyt välillä yllä kovilla vetotreeneillä.
Vielä olisi tarkoitus käydä perinteinen pääsiäisreissu Taivalkoskella ja sitä jännätään onko vielä keliä, sen jälkeen kaikkien kroppa kaipaa pienen lepojakson uutta treenikautta varten.
30.3 2011
Viime viikonloppu meni sitten Ahvenistolla omissa ampumahiihdon SM-kisoissa. Lauantaina Pauli oli 7s. ja Joona 16. aivan hyvillä suorituksilla. Sunnuntaina Joona joutui pahaan tuulirakoon ja epäonnistui ammunnoissa kun tuli sakot 5+4. Harmi kun suksi olisi kulkennut nyt erittäin hyvin ja ekalle ammunta paikalle tultaesa hän oli jäljessä mestari Rasmukselle n. 12s. ja lopussakin oli vauhtia vielä vaikka ammunnat selvästi masensivat. Sijoitus oli 25s. ja sisu kyllä kasvoi, vaikka oli todella pettynyt ja kärtyinen kisan jälkeen.. Saman kohtalon koki Paulin leirikaveri Tero ekalla ampumapaikalla jossa tuli epäonnistuminen. Olimme vielä tulomatkallakin harmissamme kaverin epäonnesta,  mutta eiköhän hän sieltä taas tule. Tuuli oli tosiaan välillä hankala ja joilekkin tuli sakkoja paljon. Pauli taas onnistui yli odotusten ampuen sakot 1+3 ja ottaen pronssia. Suksikin kulki nyt hyvin ja hopeaan oli vain 9s. Hieno suoritus ja molemmilla sukset pelasivat loistavasti ja alla luotto wetit joissa 036 jauhe pinnassa. Itse olin töissä molemmat päivät ja ihan kivasti meni ammuntapaikalla ja porukkakin oli oikein mukavaa. Olihan se kasvun paikka itsellekkin ja jopa nautin siitä kun jouduin olemaan hiljaa kun pojat ampuivat ja hiihtivät ohi. Tosin Paulin pronssi hiihdossa viimeisen ammunnan jälkeen kyllä karhun lämmittelyhousut pyöri jaloissa mutta pysyin  kuitenkin housuissa. Kaikkihan tietävät että meikäläisen ääntä voi verrata voimakkuudeltaan tuomiopasunaan tai paloautoon joten hyvää opetusta olla joskus hillitysti. Toisaalta olen sitä mieltä että yksilölajeissa voisi kannustaa urheilijoita enempi kuten joukkuelajeissa on tapana. Ehkäpä voisi kuitenkin jatkossa kannustaa kisoissa eri äänillä kun on tullut joskus tuota imitointia harrastettua,  niin ei mene omaan piikkiin. Tulomatkalla spekuloitiin että miltäs kuulostaisi jos esim Andy McCoy huutaisi. " Hei skebanenät koittakaa ny skulaa." Seppo Kääriäinen "Vuan vauhtia lissää, tuohan ei tunnu missään." Enska Itkonen "On se sitten kauheeeta kun pidetään niin kovaa vauhtia. Tai mustalaisäänellä "Paa vauhtiaa, poliisit on peräsää, ne ei oo ko 20 sekkaa jälessäää hyvä velii."
Vielä kisoista sen verran että järjestäminen vaatii paljon enempi kuin sileän kisat, ja täytyy sanoa että kilpailun johtajalla pysyi hommat hanskassa todella hyvin, jota ei voinut muuta kuin ihailla.
Kiitokset vielä Jarin porukalle ja tietysti seuran kohdistajille, teitte hyvää työtä taas.
Hienoja hiihtokelejä taas joten nautitaan hiihtämisestä.
22.3 2011
Viime viikko oli taas touhua täynnä ja mm. hiomakoneeseen vaihdettiin uusi kivi, joka tekeekin paremman jäljen. Viikonloppu meni itsellä Iisalmessa veteraanien SM-kisoissa ja Pauli sekä Joona Oulussa ampumahiihdon SM-kisoissa. Pojilla oli huoltajana perheystävämme Jukka, kun Onni oli sairas ja tarvitsi äitiä. Itsellä meni vapaan kisa mielestäni hyvin ja sijoitus oli 9s. ja seitsemänteen sijaan olisi ollut vain sekunti. Ehkäpä talven paras hiihto. Suksi oli erittäin hyvä ja testailin vielä pinnoitteitakin ennen lähtöä ja saman pinnoitteen laitoin yhdelle hopeamitallistille jolle lähetin alkuviikosta wetti Karhun. Saman sarjan viidennelle laitoin myös ja vanhemman sarjan pronssimitalistille sekä oman sarjan kympille. Pertsassa olin sitten 14.s. enkä siitä parempaa odottanutkaan, vaikka suksenkin sain hyvin toimimaan. Taso on nykyään kova näissä kisoissa ja kiva siellä on mitata omakin kunto, parempia sijoituksia voisi taas yrittää kunhan siirryn ylempään sarjaan. Pojilla sitten meni todella loistavasti ja yli odotusten Oulussa. Joona oli lauantaina yhteislähdössä 7.s. sakoilla 1+1 ja suksikin kulki kivasti, kärkeen n. minuutti. Pauli puolestaan otti hopeaa sakoilla 2+1+2 ja nyt oli myös ollut hiihdossa lyöntiä. Loistavat suoritukset ja olimme aivan yllättyneitä, mutta nöyrillä mielin. Kiitokset Ahvenistolaisille taas kohdistuksista ja muustakin huolenpidosta todella paljon ja hienoa että meidät on otettu hyvin vastaan seurassa, myös samaa sanoi huoltajana ollut Jukka ja kehui porukkaa kovasti. Viestissä sitten Joona sunnuntaina suoriutui vielä paremmin nostaen ankkuriosuudella toiselta sijalta porukan kultaan joten mitallit oli molemmilla tuomisina. Tästä on hyvä jatkaa ja varmasti mitallit nostaa motiivia, mutta kuitenkin nöyrillä mielin menemme kohden seuraavia kausia. Ensi viikonloppuna sitten vielä toiset SM-kisat Hämeenlinnassa.
17.3 2011
Viime viikonloppu meni sitten Vuokatissa hopeasomman loppukilpailuissa, ja meno oli mahtavaa. Täytyy sanoa että kyllä suomessa on kovia nuoria  tulossa ja taso on erittäin kova. Kilpailijoita oli paljon ja yritystä oli kaikilla. Päättäjien suuntaan voisi ehkä toivoa että jatkossa toimittaisiin kuten nyt, että kaiki halukkaat pääsevät mukaan. Kuitenkaan kilpailijoita ei ollut paljoa enempää kuin ennenkään ja monelle hiihtäjän alulle tämä tapahtuma on erittäin tärkeä. On myös muistettava että eräskin Oslon MM-kisa kävijä oli aikanaan 15 vuotiassa hiukan yli sadan sijoituksella joten sieltäkin on mahdollista nousta vaikka mihin. Karhulla oli menestys taas erittäin hyvä. Kahdeksasta kultamitallista neljä tuli Karhulla ja muut mitallit päälle. Tallikin toimi hyvin ja sai paljon kiitosta. Kieltämättä itselläni otti silmään 14. v ja 16. v. poikien voittajien kova meno jotka hiihtivät Karhulla. Omat pojat suoriutuivat hiihdoista aivan mallikkaasti. Joona oli 55s. ja piirin miehistä vain neljä oli parempaa. Pauli oli 70 s. ja itse odotti parempaa, mutta en halua selitellä mitään koska olen iloinen kaikista suorituksista. Muutamille voitelin viimeisen pinnoitteen ja ainakin yksi oli sijalla 12. Omista suksiasiakkaista muutamia sijoituiksia parhaasta päästä oli ainakin yksi hopea, 6s. 17.s 28s. sijoitukset. Viestiin voitelin pidon yhdelle poikien ankkuriosuuden toiseksi parhaalle. Kaiken kaikkiaan hieno tapahtuma ja olen iloinen että omat pojat ovat olleet mukana ja tulipahan käytyä itsekkin lenkillä kisojen jälkeen hyvässä maastossa.
Ensi viikonloppuna sitten veteraanien kisoihin, toivottavasti tulisi jotain kuntohuippua muuten taitaa olla melko taaperrusta. Pauli ja Joona menevät ampumahiihdon SM-kisoihin Ouluun, joten toimintaa on taas kivasti
7.3 2011
Oslon kisatkin viimein loppuivat, ja kyllähän sitä sai hienoja hetkiä  television ääressä. Hienosti suomalaiset hiihtivät ja kruununa oli tietenkin Heikkisen voitto, myös Lallukan hiihdot säväyttivät. Hienoa oli myös Similän onnistuneet hiihdot, ja Jauhojärvi oli myös lähellä mitallia. Hellapoliisitkin onnistuivat hyvin Aino-Kaisan mitallilla höystettynä ja Krista nousi kaikkien tietoisuuteen viimeistään parisprintissä. me olimme eilen Saarijärvellä Kll:n kisoissa, joissa Pauli hiihti oman tasoisensa hiihdon jääden kärjestä 1.20. Karhun tallille tuli lukuisa määrä mitalleja ja voittoja, joiden lukumäärää en ole kerennyt vielä ynnätä, ehkä 10 mitallia. Omista kauppiastallihiihtäjistä tuli yksi hopeasija, kymmenes-, kuudestoista- ja kahdeskymmenesneljäs- sija. Lisäksi kymmeneksi tulleen suksilla sujuteltiin vielä kuudenneksi nuorempien poikien sarjassa. Lauantain sprinteissä oli yksi finalisti.  Kaikki omat tallihiihtäjät tulevat vielä eri piireistä. Joona oli yhden tutun mukana Alavetelissä kisoissa muttei aivan parhaaseensa yltänyt, kun edellisenä sunnuntaina tuli reiman kisoissa loistava hiihto. Samoissa kisoissa Onni hiihti myös hyvin  jääden vuotta vanhemmalle mailman mestarrin pojalle 34.s. Minä taas jäin kympillä Tagelle minuutin ja hän näyttäisi olevan hyvässä kunnossa kun oli Alavetelissä eilen yleisessäkin kolmas. Lauantaina kävin Helena hiihdossa jossa sippasin täydellisesti neljänkympin jälkeen, mutta raahaudun sieltä vaivoin maaliin siinä vaiheessa kuulin olevan kärkeä jäljessä 4 tai 4,5 minuuttia. Suksi oli taas loistava ja hiihdin kärkiporukassa n. 12 km josta jättäydyin kakkosporukkaan jota veti Helenan poika. Siinä hiihdin sitten  sinne hiukan yli neljäänkymppiin ja kovaa oli sitten loppumatka, mutten keskeyttänyt. Toisaalta sippaaminenkin pitkässä kisassa on sellainen kokemus jota ei mistään muualta saa ja nautiskelin loppumatkan voimattomuuden tunteesta. Ensi viikonloppuna sitten Vuokattiin hopeasompaan.

10.2 2011
Pakkasia on pidellyt, mutta onneksi kelit ovat kaikille samat. Piirinmestaruus kisat käytiin kovassa pakkasessa ja Paulia lukuunottamatta muut hiihdimme Ylivieskassa ja nyt tuli Ismolle takkiin 20s. Moni varmaan taistelee pakkasen kanssa ja nyt kannattaa pitää järki päässä. Viimeviikonloppuna  meidän piti olla Hämeenlinnassa ampumahihdon SM-kisoissa mutta ne peruttiin kovan pakkasen takia ja oli  aivan oikea ratkaisu. Viime sunnuntaina minä ainoastaan meidän perheestä kilpailin Kinnulassa. Hyvä kisa omassa sarjasssa 4.2 2011
Kiirettä on vielä pitänyt ja taas on jäänyt kuulumiset kertomatta. Viime viikonloppuna olimme vain launtaina kisoissa ja kävimme Ähtärissä ampumahihdoissa,joissa pojilla meni ihan hyvin. Pauli oli toinen, sakot 3+1 ja 50 s. kärkeen SM-mitallistille. Joona oli neljäs sakoila 2+4. Sileillä on tullut ihan kelpo suorituksia pojilta ja kun pääkilpailut lähestyvät nin toivottavasti hiukan vauhti vielä lisääntyy. Itse hiihdin toissa viikonloppuna Ylivieskassa, jossa voitin kympilä Ismon minuutti viidellä ja suksi oli tietenkin taas hyvä voiteluineen. Kisan jälkeen laitoin Ismolle minulta ostettuun Karhuun pinnoitteen jolla hän sitten hiihti sunnuntaina Äänekoskella voittoon ja jäin kakkoseksi yhdeksällä sekunnilla vitosella. Ismo oli minulle kiitollinen kisan jälkeen voiteluista kuten suksesta ja mieleläni hänelle voiton soin kun hiihti hyvin. Sunnuntaina sitten kävime Paulin kanssa Vöyrillä katsomassa SM-kisoja. Lauantain kisassa minun yksi liisteripari sai hyvää kyytiä tullen sijalle 16 miehissä. Suksen kuljettaja oli oikein tyytyväinen sukseen ja ainoa miinus merkki oli kun veteraanien mestaruus meni muutamalla sekunnilla Posion nandille. Kuitenkinkin sanoisin että veteraanilta erittäin hyvä suoritus, ja mielelläni annan sukseni lainaan. Samalla suksella otettiin myös mitalli Äänekosken veteraanien SM-kisoissa. Nyt muuten laitoin Hf:n tilalle Uuden voiteen jota kuulemma ranskalaiset käyttivät viime talvena  ja joka hyväksi on todettu, tosin Vöyrillä siihen oli laitettu jauhe päälle joka siihen kuuluukin jonka jälkeen suksi on todella herkkä. Olen testannut tätä wetti tuotetta jonka olen todennut hiljaisessa vauhdissa lähes F-jauheen veroiseksi. Odottelen innolla pakkaskelin tuotteita testiin. Nämä tuotteet tulevat myyntiin joskus ensi talvena. Tänä iltana olin kutsuttu Perhon maakuntaviestin palkitsemistilaisuuteen, joka oli hieno kokemus. Yllätyin saadessani huoltajan roolista ruusun ja minua pyydettiin myös ensi vuoden viestiin huoltajaksi, ja vaikeahan se taitaa olla kyseisestä hommasta kieltäytyä, koska luottoa näyttää olevan.
2011
Taas on vuosi vaihtunut ja uutta vuotta otimme vastaan Raahelaisen urheilevan pariskunnan kanssa. Vihdoinkin saimme myös näille sivuille uusia kuvia. Lauantaina olimme Alavieskassa ampumahiihtokisoissa ja ammunnat hieman ontuivat. Joulun jälkeen kun kävimme Jurvassa ilta kansallisissa, niin siellä pojilla onnistui taasen oikein hyvin. Joona hiihti hyvin ja voitti sarjansa vaikka ampui sakkoja 4+3. Pauli ampui 2+1 ja kun hiihtokin kulki tuli reilu voitto.
Ampumahiihto on laji joka kyllä opettaa nöytyyttä, kun hyvän päivän jälkeen voi tulla kunnon epäonnistuminen, mutta vanha totuushan on, että voittaa voi vain jos osaa myös hävitä kunnolla.
Maakuntaviesteissäkin tuli oltua Pyhäjärvellä ja matkakin meni mukavasti, kun matkaseuranani oli nuorten maajoukkue valmentaja sekä "parempi Taipale" Perhosta. Luonnollisesti hiihdimme niin meno- kuin tulomatkankin. Moni ilmeisesti ihmetteli kun meidän porukka ei hiihtänyt ja sainkin puheluita ulkopaikkakuntalaisilta yllättävästi. Tilanteen kerrottuani kukaan ei minua kuitenkaan moittinut. Muutaman soiton joukkueen kokoamisesta kyllä sain ja annoin itseni ymmärtää ettei meidän sakkia enään huolita tulevaisuudessa joukkueeseen. Tyynesti kuitenkin otimme tiedon vastaan, kisoja riittää aivan riittävästi. Kieltämättä harmittaa että vanha urheilupitäjä on annettu vajota täysin alas lukuunottamatta miesten viestijoukkuetta josta olen luonnollisesti iloinen. Kuitenkin täällä vaivaa yhteishengen puute ja läsnä on kaikenlainen kateus. Myös juniorityötä ei ole ja paikkakunnalla on täysin hukassa tieto paljonko nuorten pitäisi liikkua, eikä kisoihin lähtijöitä löydy. Totuuden nimessä minäkin noudatan liian löysää linjaa mutta omat pojat ovat kasvussa selvästi jäljessä monia sarjojensa huippuja ja olen odotellut murrosikää, jotta päästään harjoittelussa muiden tasolle. Tietenkin se kylällä näyttä kovalta touhulta kun muita treenaavia nuoria ei pahemmin ole ja jopa pallopeleihin on vaikea saada joukkueita. Vielä kun eräänkin seuratoimijan mielestä hiihto ei ole trendilaji onkin parempi keskittyä omiin tekemisiin. Toisaalta Vetelissä ei olla enään kiinnostuneita urheilumenestyksesä niin paljon kuin takavuosina. Viestissä minulla kuitenkin oli pieni sivurooli, sillä olin Perholaisten huoltomiehenä ja kalustoni oli heillä käytössä. Vielä kun joukkue menestyi loistavasti ottaen kolmanen sijan, sain nauttia siinä sivussa maakuntaviesti menestyksestä. Tällinä käytin näille pakkaskeleille käyttämääni luottotälliä, ja myös toinen A-sarjaan noussut joukkue käytti samoja voiteita. Sarjaan 16v. pojat perint. voitelin viestin kakkoseksi tulleen joukkueen viestin viejälle omat sukseni, kun en saanut toimitettua hänelle ennen viestiä uusia Karhuja. Tälli oli ollut kohdallaan kun pitojakaan ei ollut tarvinut lisätä ja osuusajoissa poika pärjäsi hyvin. Samassa sarjassa osuuden nopeimmat hiihtivät samalla luistotällillä. Pari osuusvoittoa voitelulla tuli ja useita hyviä sijoituksia sekä onnistumisia eri hiihtäjiltä kuulin. Hienoa oli kuitenkin nähdä Perholaisten onnistuminen sekä saada olla hienossa ja hyvässä hengessä olevan porukan mukana. Vihdoinkin kelit lauhtuivat ja eilen  löysin muuten hyvän purkisekoituksen pitotällin, joka oli yllättäen yhtäpitävä ja liukaampi kuin kilpamallin pitopohja. Valitettavasti toista käyttämääni purkkia minulla ei vielä ole kuin kaksi purkkia kun toisen sain viime vuonna maahantuojalta kokeiluun ja toisen sain Italialaiselta tutulta joka sanoi minulle: "Only worldcup." Toivotaan etteivät paukkupakkaset tule takaisin.